Osallistuin hiljattain aamukahvitilaisuuteen, joka oli otsikoitu ”Yrityksen haastavat henkilöstökustannukset”. Otsikolla viitattiin kustannuksiin, jotka syntyvät työterveydestä, sairaspoissaoloista, tapaturmavakuutuksesta ja työeläkevakuutuksesta. Tilaisuuteen osallistui yritysten edustajia kovin monilta toimialoilta ja tilaisuudessa syntyi yllättävän paljon keskustelua.
Monissa puheenvuoroissa tuotiin esille henkilöstön ja yritysten välisiä kipukohtia. Toinen yritys edellytti jokaisesta sairaspoissaolosta lääkärintodistusta ja harmitteli tästä syntyviä kustannuksia. Yhtä yritystä harmitti, kun henkilön loukatessa vaikkapa jalkansa, työterveys ei hae ratkaisua työnkuvan muuttamisesta hetkellisesti sellaiseen, jossa jalkaa ei välttämättä tarvitsisi. Jossain yrityksessä työtapaturmat olivat sen verran yleisiä, että aihe aiheutti paljon keskustelua niiden ennaltaehkäisemisestä. Oli mielenkiintoista kuunnella ja jopa osallistua tähän keskusteluun, mutta minusta foorumi keskustelulle oli aivan väärä. Eikö tällaiset haasteet tulisi yrityksissä ratkaista henkilöstön kanssa yhdessä?
Yrityksissä ja toimialoissa on eroa. Minusta tuntuu kuitenkin aivan vieraalta ajatukselta, että meillä työntekijä jäisi pois töistä keksityn flunssan takia tai henkilö hakisi sairaslomaa, jota ei oikeasti tarvitsisi. Meillä on myös aivan normaalia, että henkilön vaikkapa satuttaessa harrastuksessa jalkansa, hän jää kotiin ja hoitaa työt etänä, mikäli tämä on järkevää. En ole koskaan käynyt keskustelua tämän kaltaisista asioista yhdenkään työntekijän kanssa. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä, jotka mielestäni kuuluvat tämän päivän työelämän perusteisiin. Joitakin työntekijöitä saattaa joskus joutua muistuttamaan, että maltathan sairastaa rauhassa, kyllä ne työt odottavat. Se, että pitäisi kysellä työntekijän perään ”jokos pian olisit riittävän terve palaamaan töihin” on kyllä keskustelu, johon en ole koskaan vielä joutunut.
Missä on työnantajan ja työntekijän välinen luottamus? Samalla tavalla kuin asiakassuhteissa kaiken A ja O on luottamus, niin vielä tätäkin enemmän se korostuu työntekijän ja työnantajan välisessä suhteessa. Ilman molemminpuolista luottamusta ja yhteen hiileen puhaltamista minusta tuntuisi aivan mahdottomalta rakentaa menestyvää ja kasvavaa yritystä. Minä luotan, että meillä kukaan työntekijä ei ole vain töissä ja uskon vahvasti, että meillä jokainen työntekijä kokee, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja kuitenkin yksilöinä. Kun meillä yritys onnistuu, silloin työntekijät onnistuvat. Kun jokin työntekijöistä epäonnistuu, me olemme silloin yrityksenä kollektiivisesti epäonnistuneet.
Meillä Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna kohtuullisen korkeat palkat, me sijaitsemme kaukana kaikesta ja me puhumme varsin kummallista kieltä. Jos me haluamme menestyä, jossain meidän on oltava selvästi parempia kuin keskeiset kilpailijamme. Aika helppoa tämä olisi aloittaa yrityksen sisäisestä keskinäisestä luottamuksesta ja yrityskulttuurista.
